VALOS JA VEDOS 22.2.–15.9.2013

Olet tässä: Etusivu / Rovaniemen taidemuseo / Näyttelyhistoria / VALOS JA VEDOS 22.2.–15.9.2013
Jaw_C743_00.jpgMerja Aletta Ranttila, Omakuva, 1986

Näyttelyssä nähdään Jenny ja Antti Wihurin rahaston taidekokoelman pronssiin valettuja veistoksia sekä grafiikan vedoksia. Nykytaiteeseen painottuva kokoelma sisältää perinteisin menetelmin toteutettua taidetta mutta myös aivan uusia menetelmiä. Taiteilijat ovat Suomen eturivin ammattitaiteilijoita.

Valoksia

Pronssiveistos syntyy yleensä niin, että taiteilijan saveen muotoilemasta veistoksesta otetaan muotti johon sula metalli valetaan. Lopullinen valu tapahtuu valuun erikoistuneissa verstaissa.
Tekniikka antaa hyvät mahdollisuudet monenlaisten muotojen toteuttamiseen. Mikko Hovin urheilija-aiheiset veistokset ovat sileän plastisia kun taas Laila Pullisen tulkinta Ida Albergista aaltoilee kuin kankaan poimutus kiiltävän ja rosoisen pinnan vaihdellessa. Taiteilija viimeistelee teoksensa patinoimalla tai kiillottamalla. Tapio Junno on kiillottanut teostensa valokohdat kirkkaiksi kertoen siitä, kuinka häikäisevä valo hävittää näkökentästä kaikki muodot. Hannele Kylänpään ja Nina Ternon eläinveistosten karva- ja höyhenpeitettä muistuttava pinta on saatu aikaan jättämällä muottimassaa rosoiselle teospinnalle.

Metalliin valettu veistos on kestävä ja valaminen antaa monenlaisia mahdollisuuksia ohuisiinkin muotoihin. Pekka Kauhasen veistos ”Pohjoisen taivaan alla” kannattelee ohuiden jalkojensa varassa painavaa pronssipallukkaa. Juha Ojansivu on muotoillut pronssista kankaisen pöytäliinan.

Vedoksia

Kohopainolla tarkoitetaan puu- ja linopiirroksia, jossa väri siirtyy painopaperille hiertämällä laatan koholla olevista osista. Ulla Virran ja Antti Tantun puupiirrokset ovat usein suurikokoisia kuten myös Tuija Armisen abstraktit puupiirrokset. Kari Laitinen on opiskellut vanhaa japanilaista vesiväripuupiirrostekniikkaa ja hänen teoksensa noudattavat huolellisesti perinteisiä tekotapoja. Merja-Aletta Ranttila taas suhtautuu linopiirroksiinsa vapaammin korostaen vedoksia käsin maalaamalla.

Syväpainolla tarkoitetaan kupari- tai sinkkipellille syövytettyä tai kaiverrettua kuvaa. Tuulikki Pietilän ja Pentti Lumikankaan teokset on toteutettu kuivaneulamenetelmällä, jossa kuvat on raaputettu metallilevylle. Painoviivasta tulee karvamaisen karhea. Etsaus eli viivasyövytys tarkoittaa viivan syövyttämistä hapolla laatan pintaan. Viivasta tulee tasainen, kuten Simo Hannulan moni-ilmeisissä piirustuksissa nähdään. Akvatintamenetelmällä saadaan aikaan laajempia sävypintoja. Tässäkin metallilevyä syövytetään hapolla. Lauri Rankka on saanut suuriin akvatintavedoksiinsa mielenkiintoisia liukumia tummasta vaaleaan. Yleensä erillisille väripinnoille syövytetään omat laattansa. Usein teoksissa käytetään sekä etsausta että akvatintaa, kuten Esa Riippa värillisissä asetelmissaan. Mezzotintossa levyn pinta rouhitaan sitä vasten olevalla mezzotintoraudalla. Mitä enemmän on rouhittu, sitä tummempi ja samettisempi on painojälki, kuten Antti Salokanteleen hellehatuissa. Marjatta Nuoreva on käyttänyt mezzotintonaamioissaan kuivaneulaa viivojen korostamisessa.

Eeva-Liisa Isomaa tai Virve Lilja ovat käyttäneet suurten vedostensa luomiseen pehmeäpohja menetelmää, jossa laatan pintaan sivelty vaha toistaa tarkasti kaikki pintaan kohdistetut painallukset. Carborundum menetelmässä laattaa ei myöskään syövytetä tai kaiverreta, vaan levyn pintaan maalataan kuva liimalla ja carborundumhiekalla kuten Jaana Erkkilän tai Aino Pajarin vedoksissa. Myös monotypiat syntyvät niin, että taiteilija, kuten Visa Norros, maalaa kuvan suoraan painopinnalle ja vedostaa sen prässin avulla paperille. Täysin samanlaisia vedoksia saadaan aina vain yksi.

Laakapainolla tarkoitetaan laatalle piirretyn tai maalatun kuvan siirtämistä paperille. Yleensä laatta on kalkkikiveä, jolloin puhutaan kivipiirroksesta tai litografiasta. Offsetpainossa käytetään sinkkilevyä. Pinta käsitellään kemiallisesti ottamaan vastaan rasvaisen liidun jälki. Monet maalarit, kuten Tuomo Saali tai Risto Suomi suosivat litografiaa, sillä jälki saattaa olla hyvin maalauksellinen.
Silkkipaino eli serigrafia on menetelmä, jossa väri levitetään kehykseen pingotetun seulakankaan läpi. Menetelmää on käytetty mm. kankaiden kuvioinnissa. Menetelmä on ollut lähinnä konkretistiemme Sam Vannin, Timo Aallon ja Lars-Gunnar Nordströmin suosiossa sillä tekniikalla saa selkeitä ja tasaisia väripintoja.

Valokuvan myötä on tullut lukuisia uusia vedostusmenetelmiä kuten polymeerigravyyri, näyttelyssä mm. Marjatta Hanhijoki, fotoetsaus, näyttelyssä mm. Tuula Lehtinen, ja heliogravyyri, näyttelyssä mm. Janne Laine.


Luentosarja

Valos ja vedos tutustuttaa suomalaiseen grafiikkaan ja veistotaiteeseen. Alkaen 21.3.
Seuraa tiedotusta www.korundi.fi

Tee itse / Aikuisten viikonlopputyöpajat:

- metalligrafiikka 22.3–23.3.
- metalligrafiikka 5.–6.4.
- keramiikkaveistos 12.4.–13.4. ja 17.5.–18.5.

Ilmoittautumiset ja lisätiedot: Kaija Kähkönen: kaija.kahkonen@rovaniemi.fi, puh. 016-322 2237