KELLUVA MAAILMA – FLOATING WORLD 7.9.2012–20.1.2013

Olet tässä: Etusivu / Rovaniemen taidemuseo / Näyttelyhistoria / KELLUVA MAAILMA – FLOATING WORLD 7.9.2012–20.1.2013
uutinen_kelluva.jpg

Suomalaista nykytaidetta Jenny ja Antti Wihurin kokoelmasta. Näyttelyn viisi salia kertovat ajasta ja taiteilijoiden välittämästä tunnelmasta, jotka liittyvät ajan käsitteisiin. Aikaa mitataan epämääräisillä tai tarkoilla mittareilla. Vuoden- ja vuorokauden kestolla ei ole tarkkoja rajoja, mutta tunti on koko maapallolla yhtä pitkä. Silti ajan kokeminen on hyvin persoonallinen ja suhteellinen tunne. Maailma kelluu ajassa, kuten Kari Laitisen teoksissa Floating World V ja IV.

Syksy
Nyt on syksy. Carl Warghin akvarellissa syksyinen vesi on metallin harmaa. Matti Mikkolalla syksyn väri kuvaa aurinkoista ruskaa. Syksyllä metsästetään, poimitaan marjoja ja sieniä. Sadon korjuussa ennakoidaan tulevaa talvea. Lea Ignatiuksen maisemat ovat harmaan kaihoisia. Juhani Harri näkee marraskuussa synkeää unta.


Syksyllä yöt pitenevät. Juho Mäkelän ja Veikko Vionojan yöt ovat mystiseen valoon pysähtyneitä ja hiljaisia. Marjatta Tapiolaa, Riitta Helevää ja Markku Heikkilää inspiroi kuutamo. Myös Tuomas Mäntysen ja Mauri Favénin maisemissa kumottaa täysikuu. Yöllä nähdään unia tai ollaan unettomia, kuten voidaan Markku Keräsen yökuvista päätellä. Joskus yöllä pelottaa.

Jatkuvuus
Jan Kailan vanhat esineet tai Marja Helanderin vanhat valokuvat kertovat menneestä elämästä. Mennyt peilautuu tähän päivään ja sitä kautta myös tulevaisuuteen. Elämä muuttaa muotoaan, mutta jatkuu. Ajan kulumisen nopeus on henkilökohtainen ja tilanteista riippuvainen kokemus. Aino Ulmasen ja Annu Vertasen teoksissa aika on kulunut nopeasti. Kyllikki Haaviston teoksessa lapsen elämä tuntuu pitkältä.

Ikuisuus
Pysähtymättömästä jatkuvuudesta seuraa ikuisuus. Monissa uskonnoissa ikuisuus on Jumala. Tuonpuoleisessa ei ole aikaa. Tuomo Saalin teos Elämän lanka tai Päivi Eskelisen teos Ajan alusta loppuun kertoo elämän rajallisuudesta. Kuolema päätyy ikuisuuteen. Heimo Suntion Titanicissa hukkuneita ei enää tavata. ”Mihin oikein kulutan aikani?” kysyy säveltäjä Erik Satie Muistinsa menettäneen muistelmissa mihin Kaari Martikaisen maalaukset viittaavat. Onko musiikki tai Minervan pöllön viisaus ja vanhat käsikirjoitukset ikuisia Hannu Väisäsen grafiikassa? Myös rakkautta kuvataan usein ikuiseksi, kuten Ulla Virran puukaiverruksessa. Ikuisuuden, kuten äärettömyydenkin käsittäminen on vaikeaa, liki mahdotonta.

Kesä
Kesä on takana. Sitä muistellaan ja uutta kesää odotellaan. Miltä tuntuu, kun talven lumet ovat tulossa, mutta näyttelyssä hehkuu kesä? Tuleeko lämpimien ja haaveellisten tunteiden sijasta harmi ja inho? Ulkona saattaa jo olla kylmä ja sateinen sää. Pimeät aamut ja illat houkuttelevat sisätiloihin. Kesällä ollaan ulkona. Pekka Nevalaisen installaatio johdattaa ajatukset lapsuuden kesiin. Kaija Kiurun kukkamekkoiset tytöt tanssivat. Tapani Raittilan luonto kukoistaa ja Juho Karjalainen lähtee souturetkelle. Onko seuraavaan kesään ikuisuus?

Kuva: Pasi Karjula, Juhannus, 2005