KURSK JA MELANKOLIA. Suomalaista nykytaidetta

Kursk_2_960.jpg

Markus Copperin teos Kursk nähdään jälleen Rovaniemellä. Näyttelyssä nähdään Kurskin lisäksi teoksia Rovaniemen taidemuseon kokoelmasta, joiden aiheista voi löytää iäisyyden teemoja.

Markus Copperin Kursk kertoo voimakkaita tunteita pintaan nostattaen sukellusvene Kurskin traagisesta kohtalosta. Kurskin miehistöä pelastamaan saapuneet sukeltajat ovat mahdottoman edessä – se tulee hyvin selväksi teoksen äärellä.

Taiteilijan on itse joskus todennut pyrkivänsä tuottamaan ”kunnon jytinöitä herkistämään ihmisiä silloin tällöin”. Hänen teoksilleen on tunnusomaista mekaaninen liike, moottoroidut rakennelmat ja tärykalvoja piinaavat äänet. Copperin teosten taustana on usein elämä itse; ihmisen ja luonnon kohtaaminen ja elämän ristiriitaisuus. Hän saa ideat teoksilleen ihmiskuntaa koskevista tragedioista, onnettomuuksista, väkivallasta, vallasta, luonnon tuhosta ja ihmisen osuudesta siihen. Hän ei hae kompromissia eikä konsensusta, vaan esittää ristiriidat, jotka ovat todellisuudessa läsnä kaiken aikaa.

Maaria Wirkkala tekee niin pienikokoista taidetta kuin laajoja installaatioitakin. Wirkkala yhdistää teoksissaan erilaisia materiaaleja, kuten luonnonmateriaaleja, lasia, muovieläimiä tai huonekaluja. Valolla, tilalla ja ajalla on tärkeä osa hänen taiteessaan.

Säännöllisesti Istanbulissa vieraileva ja työskentelevä Juhani Tuominen tutkii maalauksissaan itämaisen ottomaaniajan hautakulttuuria romanttis-visuaalisena efektinä sekä metaforina taiteen olemuksesta: olevan ja oletetun välisenä vyöhykkeenä.

Hannu Väisänen kertoo näyttelyn teoksilla kreikkalaisen mytologiaan kuuluvan Orfeuksen kaunista, mutta samalla surullista tarinaa. Orfeus soitti lyyrallaan niin kauniisti, että joet lopettivat virtauksensa ja vuoret tulivat lähemmäksi kuullakseen paremmin. Orfeuksen rakkaustarina Eurydikeen saa traagisen lopun.

Pekka Jylhän teosten äärellä voi miettiä elämän mysteerejä, pienen yksilön avuttomuutta tai kohtalon läsnäoloa. Taiteilijan omakohtaiset kokemukset elämän rajallisuudesta ovat olleet taustalla näiden teosten syntyprosessissa.

Johanna Ilvessalo tutkii ihmisen elämänkulun haavoittuvuutta valon ja heijastuksen yhdistelminä. Materiaalien valinnalla hän tavoittelee ihmismielen oleellisia ominaisuuksia: läpinäkyvyyttä, kovuutta ja haurautta. Samalla teokset muistuttavat myös inhimillisestä lämmöstä.

Pertti Lohiniva on kertonut käsittelevänsä teoksissaan kaikille tuttua ja läsnä olevaa mutta silti varsin abstraktia aihetta, aikaa. Kyseessä voi olla hetkellinen tapahtuma tai tuhannen vuoden kuluminen. Aika jättää jälkensä aina ja kaikkiin.

Mestarillisesta viivastaan tunnetun Kuutti Lavosen maalauksissa pääosassa ovat ihmisen kasvot. Mallien kasvojen piirteet ja ilmeet ovat tarttuneet mukaan matkan varrelta. Taiteilijan yksi keskeinen kiinnostuksen kohde on uskonnollisten pyhimyshahmojen ja arkkienkelien tarinat.

Risto Heikinheimon teos Yö on kuin perhos- ja kasvitutkijan kokoelmasta.


7.3.2015 - 15.10.2015 11:00–18:00