Kursk ja dystopia - Teoksia Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta

Kursk oli Venäjän pohjoisen laivaston ydinsukellusvene, joka haaksirikkoutui traagisesti Barentsin merellä elokuussa vuonna 2000, vieden mukanaan koko miehistönsä. Tapahtuma vaikutti voimakkaasti suomalaiseen kuvataiteilijaan Markus Copperiin, jonka tulkinta kuvaa epätoivoisia pelastajia hakkaamassa sukellusveneen kylkeä suurilla työkaluilla. Pelastusyrityksen toivottomuus välittyy vahvasti teoksesta.

Copper tunnetaan suurista installaatioista, joissa ahdistavat aiheet, liike ja ääni herättävät voimakkaita tunteita. Taiteilija kertoo meille tuskallisia tarinoita elämän ristiriitaisuuksista. Vallan käyttö ja väkivalta kohdistuvat ihmisten lisäksi myös ympäröivään luontoon.

Dystopia tarkoittaa ei-toivottua yhteiskuntaa tai tulevaisuutta. Se on utopian vastakohta. Taiteen kautta kuvataan usein kohtaloa joka kulkee vääjäämättömästi kohti ankeaa tulevaisuutta tai jopa täydellistä tuhoa. Antiikin taiteessa tragediaa perusteltiin katharsiksella, sielua puhdistavalla voimalla, jonka seurauksena niin tekijän kuin vastaanottajankin olo ja elämä helpottuvat.

Antti Tantun suurikokoinen puupiirros Pelon paikka, Viljami Heinosen maalaus The Last Ride tai Heikki Marilan maalaus Apokalyps kertovat hädästä ja toivottomuudesta. Thomas Nyqvistin teokset Kasa ja Cave voidaan tulkita tilaksi tuhon jälkeen, mukana ehkä tietynlaista raunioromantiikkaa, rauhallista estetiikkaa, josta suunta johtaa vain ylöspäin. Markku Hirvelän veistos Ennen kuolemaa ja Viggo Wallensköldin maalaus Hauta kertovat kaihoisaa tarinaa elämän loppumisesta joka on kaikilla elollisilla edessä.