ARKKITEHDIN SANAT

Nykytaiteen ja elokuvan keskeisimpiä tekniikoita ovat kollaasi ja montaasi. Kollaasi yhdistelee toisilleen vieraitakin kuva-aiheita ja –fragmentteja uudeksi synteesiksi, jolla usein on alkukuvistaan täysin riippumaton sanottava. Montaasi puolestaan on elokuvallisen kerronnan koostamistapa, joka yhdistää filmiotoksia elokuvalliseksi kertomukseksi.

Korundin arkkitehtuuri yhdistelee vanhan teollisuusrakennuksen rakenteita, näkymiä ja tunnelmia taidemuseon ja konserttisalin uusiin osiin. Tavoitteena on ollut arkkitehtoninen vuoropuhelu, jossa kummallakin osapuolella – sota-ajalta periytyvällä tiilirakennuksella ja meidän aikaamme liittyvällä uudella arkkitehtuurilla – on oma äänensä. Tässä montaasissa rinnastuvat menneiden aikojen teollinen työympäristö ja tämän päivän kulttuurityö. Kun linja-autokorjaamolla ei sinänsä rakennuskokonaisuutena ole erityisiä rakennustaiteellisia arvoja (sen merkitys on kaupunkikuvallinen, historiallinen ja tunneperäinen), on rakennuksen osia käytetty arkkitehtuurikollaasin aineksina purkamalla, muuttamalla ja täydentämällä niitä uusilla osilla. Esimerkiksi huomattava osa ikkunoista taidemuseon kohdalla on muurattu umpeen ripustuspintojen maksimoimiseksi, mutta syvennyksiin on jätetty eräänlaiset entisten ikkunoiden varjot, nosturikiskojen kannatusulokkeet on jätetty pilareihin, pihanpuolisiin autokorjaamon oviaukkoihin on seinäpinnan ulkopuolelle asennettu suuret lasipinnat, jne.. Alkuperäinen korjaamorakennushan on sinänsä kollaasi, koska se rakennettiin sodassa tuhotun Rovaniemen raunioista kerätyistä tiilistä.

1970-luvulta lähtien modernin ja nykytaiteen näyttelytilojen suunnitteluihanteena on ollut ”valkoinen kuutio”¹ vailla materiaalisuutta ja painovoiman tuntua. Lähes kaikissa tunnetuimmissa historiallisissa taidemuseoissa on kuitenkin oma materiaalisuutensa ja värityksensä, eikä katsojalle yleensä tule mieleen ajatus siirtää teokset täysvalkoiseen näyttelytilaan. Valkoinen näyttelytila soveltuu mielestäni parhaiten käsitetaiteellisten teosten esillepanoon ja kokemukseni mukaan taideteokset näyttävät hyviltä tiloissa, joissa katsojatkin viihtyvät. Yleisesti voi todeta, että näyttelyjen tekemisen ja taideteosten katselemisen kannalta monet parhaimmista näyttelytiloista ovat entisiä teollisuustiloja (esimerkiksi DIA Beabon New Yorkin pohjoispuolella, Temporary Contemporary Los Angelesissa, Tate Modern Art Gallery Lontoossa). Entisissä teollisuustiloissa on yleensä tilavuutta, toiminnallista määrittelemättömyyttä, materiaalien tuntua sekä sattumanvaraisuutta ja ajallista patinaa, jotka rikastavat taideteosten katsomistapahtumaa.

Taidemuseon ja konserttisalin yhteinen sisääntuloaula on suunniteltu lasiseinäisenä ja –kattoisena tilana, joka vaikuttaa samanaikaisesti ulko- ja sisätilalta. Yhteistilojen sijainti vanhain korjaamopihan perällä on määritellyt koko rakennuksen toiminnallisen anatomian. Konserttisali lasikatoksineen ilmaisee rakennuksen uuden sisääntulopaikan kaukonäkymässä.

Konserttisali on hahmotettu minimalistisena ”musiikkirasiana” – suhteellisen pieni henkilömäärä (340) on mahdollistanut täysin suorakulmaisen salimuodon, jonka akustiset ominaisuudet on säädelty seinä- ja kattopintojen materiaaleilla ja tekstuureilla sekä lasisilla äänen heijastuslevyillä. Konserttisalin sisätilan suunnittelussa keskeisenä tavoitteena on ollut salin ”visuaalinen akustiikka”. Lämpimänsävyinen, paneelijaoin ja rimoituksin jaoteltu tila tuo mieleen vanhan, patinoituneen jousisoittimen sisätilan. Myös taiteilijaprofessori Jorma Hautalan
kanssa yhteistyössä toteutettu akustisten komeroiden väriaihe tuo tilaan
eräänlaista ”silmän musiikkia”, joka kuitenkin väistyy orkesterin soiton alkaessa.

Konserttisalin ulkopinnat olivat alun pitäen rikkaasti profiloitua puuta, mutta kustannussyistä puu, joka olisi edellyttänyt julkisivujen palosuojausta sprinklaamalla, vaihdettiin halvimpaan tarjolla olleeseen materiaaliin, corten-teräslevyyn. Ruostepintainen teräslevy liittää kuitenkin uuden konserttisalin entisen korjaamoympäristön karkeaan tunnelmaan.

Juhani Pallasmaa, arkkitehti SAFA, professori