Värillistä 8 10 - 5 12 2004

Olet tässä: Etusivu / Rovaniemen taidemuseo

VÄRILLISTÄ, teoksia Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta

Rovaniemen taidemuseossa  8.10. – 5.12. 2004

Väri on mielenkiintoinen ja lähes kaikkiin elämänaloihin liittyvä tekijä. Se on itsestään selvä jokapäiväisen elämän elementti, niin itsestään selvä, että sitä harvoin tulee ajatelleeksi tai edes nähdyksi, ellei se provokatiivisesti pistä silmään.

Värillä on erittäin runsaasti symbolisia merkityksiä. Lähes kaikilla kulttuurilla, kansoilla ja uskonnoilla on omat merkityksensä eri väreille. Kristinuskon liturgiset värit tunnetaan kirkkovuoden aikana vaihtuvissa kirkkotekstiileissä. Islamilaisille vihreä merkitsee rauhaa ja punainen uhrausta. Historia tuntee monia väreihin liittyviä tapoja ja sääntöjä mm. pukeutumisessa ja rakennetussa ympäristössä.

Värit vaikuttavat mielialaan.  Eri kulttuureissa käsitys surun ja ilon väreistä vaihtelevat, mutta yleensä psykologiassa ajatellaan punaisen kiihdyttävän ja vihreän rauhoittavan. Eri värien vaikutusta voidaan pitää kuitenkin hyvin yksilöllisenä kokemuksena.

Taiteen tekemisessä on tiedettävä joukko lainalaisuuksia joista tutkitut väriteoriat kertovat. Valon väri on valkoinen joka prismassa (sateenkaari) hajoaa eri väreihin. Kun kaikkia väripigmenttejä sekoitetaan keskenään syntyy kuitenkin musta. Värit erottuvat vain valossa ja itse valon väri vaikuttaa näkyviin väreihin. Punaisella lampulla valaistussa huoneessa kaikki yksityiskohdat näyttävät punaisilta. Tästä syystä eri värien sävyjä on mahdotonta muistaa. Jos haluat valita sohvaasi juuri saman värisen tyynyn, ei se onnistu ilman mallitilkkua, sillä kaupassa olevan valon väri saattaa olla aivan eri kuin kodissasi vallitseva valon väri.

 

Värien käyttäytyminen eri yhteyksissä on hyvin mielenkiintoinen. Vierekkäiset väripinnat vaikuttavat toisiinsa niin, että jos viereistä väriä vaihdetaan, muuttuu myös tarkasteltavan värin luonne. Sama väri myös ’hakee’ itseään toisaalta tilassa ja silmä löytää sen helposti, jos sellainen on olemassa. Jos esimerkiksi maalauksessa on vain pieni alue punaista ja samaan tilaan tuodaan kokonaan punainen väripinta, korostuu maalauksen punainen kohta, vaikka se ei muussa ympäristössä olisikaan huomattava. Täysin yhdellä värisävyllä maalattu maalaus voi näyttää tunkkaiselta, mutta pieni pilkku vastaväriä jossain kohdassa saattaa ’virittää’ teoksen ja koko teos muuttuu kiinnostavaksi. Jos samaa intensiteettiä olevia värejä rinnastetaan keskenään, alkaa värien rajapinnat vilistä silmissä ja syntyy kineettinen vaikutelma. Tehokeinoa käytettiin taiteessa etenkin modernistisella 70-luvulla. Puhutaan myös väriperspektiivistä. Tietyt värit näyttävän vetäytyvän taustaan kun taas toiset värit, kuten keltainen, tahtovat hyökätä eteen.

Koska väri on suoraan riippuvainen valon väristä, on realistisen kuvan luomisessa osattava nähdä eri sävyt riippumatta siitä minkä ’tiedämme’ värin olevan. Luonnosta harvoin löytää puhdasta valkoista ja myös varjot ovat kaikkea muuta kuin harmaita. Viereiset elementitkin heijastavat pintoihin omia värejään.

Nykytaiteessa värejä käytetään lähinnä tunnelman luomisessa. Teokset herättävät mielialoja ja harkituilla väripinnoilla johdattavat tunnetilaa tiettyyn suuntaan. Nyt esillä olevassa näyttelyssä väriä on ajateltu niin, että teokset on valittu tietyn hallitsevan värin mukaan. Ensimmäisen salin hallitseva väri on vihreä. Toisessa salissa hallitsevat värit ovat punainen ja sininen. Kuitenkin maalauksissa on lukuisia muitakin värejä, joiden rinnastumista hallitsevaan väriin voi tarkastella. Mukana on mm. Timo Aallon ja Paavo Räbinän yksivärisiä teoksia, Raili Tangin, Mari Rantasen ja Nanna Suden voimakkaita väritulkintoja, Lauri Laineen ja Kari Laitisen harkittuja värisommitelmia sekä Tor Arnen hienostuneita maalauksia. Esillä on myös värigrafiikkaa mm. Päivi Lempiseltä.

Hilkka Liikkanen

 

Liitetiedostot ja formaatit