Silkkiä ja samettia 6 5 - 6 8 2006

Olet tässä: Etusivu / Rovaniemen taidemuseo

SILKKIÄ JA SAMETTIA

Näyttely Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta
6.5. – 6.8.2006
Rovaniemen taidemuseo

 

Kankaan kuvaaminen eri muodoissaan on ollut kuvataiteessa erittäin merkityksellistä kautta aikojen. Vaatteet ja sisustustekstiilit ovat mukana lähes aina esittävässä taiteessa. Abstraktissa taiteessa värien ja muotojen sommittelut muistuttavat usein tekstiiliä kuoseina tai tekstuureina.

Muoti kertoo paitsi ajasta, myös luovuudesta ja teknisestä kehityksestä. Näyttelyn teema sai alkunsa siitä, että Lapin yliopiston tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijat halusivat järjestää taidemuseossa muotinäytöksen. Lauantaina 6.5. nähdäänkin kaksi muotinäytöstä opiskelijoiden suunnittelemista vaatteista ja asusteista kello 16 ja 18.

Näyttely pyrkii näyttämään katsojalle erilaisia esimerkkejä siitä, miten suomalaisessa nykytaiteessa kangasta ja vaatetta on kuvattu. Mukana on myös teoksia, jotka eivät ole tarkoitettu kankaan kuvauksiksi, kuten Sam Vannin sekä Ilkka Väätin abstraktiot, mutta molempien taiteilijoiden teoksista voi katsojalle välittyä mielikuva kankaan kuvioinnista. Toisaalta Juhani Hakalahden herkät kuvat hansikkaan kaavoista ovat muotokieleltään hyvin abstrakteja.

Historiassa vaatteen väreillä oli usein symbolinen merkitys. Tämä antoi teokselle kertovaa sisältöä ja helpotti katsojaa aiheen tulkinnassa.  Kristillisessä taiteessa Maria puettiin siniseen viittaan, punainen vaate taas viittasi marttyyriuteen ja uhrautumiseen. Kiinassa Sung-dynastian keisarillinen väri oli keltainen, eivätkä muut kuin keisarillisen perheen jäsenet saaneet pukeutua keltaiseen. Barokkitaiteen eräs keskeisimpiä elementtejä olivat hulmuavat kankaat, laskosten runsaus, draperia. Kankaan materiaalin tuntu maalauksissa on ollut myös erityisen haastavaa eri aikakausina. Tähän viittaavat lukuisat asetelmamaalaukset, kuten vaikka tässä näyttelyssä Tiina Laitasen  Nätti rätti ja Peuraliina. Inari Krohn taas ilmentää hyttysverkon herkkyyttä grafiikassaan.

Voidaan ajatella, että ihmistä kuvattaessa vaatetettu ihminen kertoo enemmän aikakaudestaan kuin ajattomampi alastonkuva. Vaatteet kuvassa kertovat paitsi vallitsevasta muodista myös henkilön sosiaalisesta taustasta. Heikki Tuomela on käyttänyt malleinaan mielellään yhteiskunnassa syrjäytyneitä henkilöitä kun taas Rafael Vardi tai Tapani Raittila kuvaa läheisiään ja perheensä jäseniä. Myös Niilo Hyttisen tai Reijo Raekallion henkilöistä paljastuu tietty asema vaatetuksen perusteella. Nykytaiteessa vaatteet ja kankaat ovat useammin sommittelullisia väripintoja tai kontrastien luojia, kuin symbolisia elementtejä. Tästä esimerkkeinä vaikka valokuvataiteessa Raakel Kuukan tai Aino Kanniston teokset.

Vaikka näyttelyn nimi viittaa suoraan tekstiiliin, on näyttelyssä varsinaisesti tekstiilitaiteeseen luokiteltavia teoksia vain muutama. Ilona Kivijärven suuri huopaveistos Neve tai Ulla Pohjolan pienet puku-veistokset kertovat tästä lähestymistavasta aiheeseen.

Hilkka Liikkanen
museotoimenjohtaja
Rovaniemi


Teija Immonen, Mallit 1998

Liitetiedostot ja formaatit