Nyrkkipyykkiä ja Polkuja tai Beninin oranssia 2 4 -23 5 2004

Olet tässä: Etusivu / Rovaniemen taidemuseo

Nyrkkipyykkiä ja Polkuja tai Beninin oranssia
Päivi Meriläinen ja Aino-Kaarina Pajari
2.4.-23.5.2004

Päivi Meriläinen ja Aino-Kaarina Pajari ovat lappilaislähtöisiä kuvataiteilijoita. Molemmat asuvat ja työskentelevät Jyväskylässä. Meriläisen pienoisveistokset lähtevät naisen ja erityisesti suomalaisen naisen arjesta. Keskeisiä asioita ovat naisen asema kristinuskossa, työssä, väkivaltaisessa perheessä ja lopulta yleismaailmallinen kysymys naisen puhtaudesta. Pajari vietti viime joulukuun vierailevana taiteilijana Villa Karossa Beninissä. Grafiikan vedosten lähtökohtana ovat Afrikan hehkuva oranssi, seinien värit, suorat tiet ja polut.

Kutsu


Päivi Meriläinen
Nyrkkipyykkiä

Teokseni lähtevät naisen ja suomalaisen naisen arjesta. Materiaaleina olen käyttänyt omia äidiltäni ja suvun naisilta saatuja pitsejä ja liinoja, lasikuitua, puuta, kultaa ja hopeaa. Teokset ovat pienoisveistoksia.  

Ristin juurella teos kertoo naisen asemasta kristinuskossa. Nainen on se toinen, alapuolella ja miehelle alamainen. Toinen teoksen jaloista on kullattu - kertoo myös naisen pyrkimyksestä tasa-arvoon. Hakeutumisesta samaan glooriaan miehen kanssa. Naispappeus hyvänä esimerkkinä naisen paikan hakemisesta naisen ehdoilla patriarkaattisen kirkon sisällä.

Päivi Meriläinen: Ristin juurella
Päivi Meriläinen: Ristin juurella, 2004
Kuvaaja R.C. Snellman

Harkitaan teos on naisen työn arvostamisesta ja naisen työn uudelleen arvioinnista nyky-yhteiskunnassa kertova.Teoksessani pullataikinan nousun odottelu kuvaa symbolisesti asiaa.  

Kerrasta poikki teos kertoo perheväkivallasta. Suomi on euroopan perheväkivaltaisin maa. Perheväkivalta on kierre joka jatkuu isältä pojalle. Teoksellani haluan sanoa, että naiset pystyvät katkaisemaan kierteen. Se on liitto kertalyömisellä ohi.  

Valkea juhannus teos kertoo naisen puhtaudesta. Juhannus oli pakana-aikaan sadon ja hedelmällisyyden juhla. Siis hyvin myönteinen naiselle. Kirkon ottaessa juhlan Johannes Kastajan syntymäpäivä juhlaksi, merkitys hävisi. Kirkon juhlana juhannuksesta tuli juhannusmorsian - neitsyt, sävytteinen asia. Naisen puhtaus on asia, joka näyttää huolestuttavan kaikkia maailman miehiä. Tähän asiaan otan kantaa teoksellani.

Päivi Meriläinen: HarkitaanPäivi Meriläinen: Kerrasta poikkiPäivi Meriläinen: Valkea Juhannus
1. Päivi Meriläinen: Harkitaan, 2004
2. Päivi Meriläinen: Kerrasta poikki, 2004
3. Päivi Meriläinen: Valkea juhannus, 2004
Kuvaaja kaikissa R.C. Snellman


Aino-Kaarina Pajari
Polkuja tai Beninin oranssia
grafiikkaa ja mustesuihkutulosteita

1990-luvun alussa Jyväskylään muuttanut Aino-Kaarina Pajari on löytänyt carborundumista omimman grafiikan menetelmän, mikä sopiikin hyvin hänen taiteelliseen ilmaisuunsa. Pajarin teosten lähtökohtina ja teemoina ovat erilaiset ”polut”, erilaiset kävely- ja pyöräilyreitit, reittiverkostosta muodostuneet loputtomat kuviot, joihin limittyvät ympäröivän arjen tarinat, viitteet paikan historiaan ja kulttuurista kimpoava värimaailma. Teokset on toteutettu carborundum- tekniikalla, joka on taidegrafiikan menetelmistä uusimpia. Carborundum mahdollistaa suurikokoisten, maalauksellisten vedosten tekemisen. Garborundumlaatta ei kuitenkaan kovin hyvin kestä useiden vedosten ottamista ja jopa kahden samanlaisen vedoksen aikaansaaminen saattaa kokeneellekin graafikolle tuottaa vaikeuksia. Tästä syystä teokset ovat uniikkimaisia.

Reittiteema on kehittynyt Aino-Kaarina Pajarin mielessä vähitellen hänen lenkkeillessään koiransa kanssa kotikaupungissaan Jyväskylässä ja sen ympäristössä. Pajari on tutkinut Jyväskylän karttoja ja ilmakuvia ja hänen aiemmat teoksensa pohjautuvatkin todellisiin polkuihin, teihin ja katuihin, joita hän on kulkenut. Teoksissaan Pajari haluaa tuoda yleisön katseltavaksi yhden omista näkemyksistään ilmaistuna abstraktein kuvioin, joihin kaikkiin kuitenkin liittyy lukematon määrä pieniä kertomuksia.

Joulukuussa 2003 Pajari matkusti Beniniin, Villa Karon stipendiaatiksi tarkoituksenaan tutkia sikäläisiä polkuja ja reittejä. Kuukausi oli kuitenkin lyhyt aika kattavan reittiverkoston hahmottamiseen. Sen sijaan Pajari törmäsi syvään terrakotan oranssiin. Maa, savimajat, rapautuneet seinät, jopa harmattanin Saharasta puhaltama hiekkapöly ilta-auringon siivilöimänä, kaikki oli samaa "Beninin oranssia", jota tarttui myös kameraan. Näyttelyyn Pajari on toteuttanut grafiikan vedoksia ja valokuvia mustesuihkutulosteina pohjautuen tuohon väriin. Carborundumin ja mustesuihkutulosteiden muodostamista abstrakteista kuvioista saattaa hahmottaa polkuja, karttoja, ilmakuvia, kukkasia tai eläinhahmoja. Teosten katsomista ja ymmärtämistä voisi verrata lapsena monen harrastamaan pilvien tarkasteluun, mielikuvat ovat vapaita.

           

1. Aino-Kaarina Pajari: Outoja maisemia I, Carborundum, 2004
2. Aino-Kaarina Pajari: Outoja maisemia II, Carborundum, 2004
3. Aino-Kaarina Pajari: Outoja maisemia III, Carborundum, 2004
4. Aino-Kaarina Pajari: Outoja maisemia IV, Carborundum, 2004


Lisätietoja:

www.pineart.net/merilainen
www.environmental.net/kaksinaista
www.personal.inet.fi/taide/jkl/nayttelyt/02merilainen

www.personal.inet.fi/tourartaino
www.personal.inet.fi
http://webl.jypoly.fi/uutistiedot