Näppituntuma, Pienten pienet ja suuret unelmat ja Näin on näppikset! 3 12 2003-25 1 2004

Olet tässä: Etusivu / Rovaniemen taidemuseo

Näyttelyt ovat osa Esteettömän vuorovaikutuksen viikkoa 3.-10.12.2003


NÄPPITUNTUMA  – minitaidetekstiilinäyttely
3. 12. 2003 – 25. 1. 2004

Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan TeVa – yksikön TEKSTIILISUUNNITTELUN ENSIMMÄISEN VUOSIKURSSIN opiskelijoilla oli studiotyön harjoitustehtävänä keväällä 2003 suunnitella ja kangaspuissa kutoen toteuttaa MINITAIDETEKSTIILI. Työn aihesisältö tuli liittyä Euroopan vammaisten vuoden haasteellisiin teemoihin: esteettömyys, syrjimättömyys, desing for all, eri tavoin vammaisten yhdenvertaiseen mahdollisuuteen osallistua yhdessä tavallisen arkipäivän tavallisiin toimintoihin kuin myös taiteen kokijoina yhdenvertaisuutta näyttelyissä ja muissa kulttuuritilaisuuksissa olla osallisena ”hengenelämyksiin”.

Minitekstiilien suunnittelussa opiskelijoiden oli otettava huomioon esim. näkövammaisten kyky ”nähdä” sormenpäiden kautta teos, jolloin tekstiilityön materiaalilla, pinnalla ja tunnulla oli tärkeä rooli viestin viejänä. Töiden tuli olla myös materiaalin suhteen kosketuksen kestäviä, värien valinnoissa oli otettava huomioon näkövammaisten erilainen värien havainnointikyky ja sokeiden mahdollisuus kokea teos sormenpäillään materiaalikontrastien kautta - siis ”näppituntumalla”.

Keskeisiä ”johtolankoja” tekstiilien suunnittelussa olivat haptinen, taktiili, tekstuuri ja struktuuri- kaikki avainsanoja tekstiilille. Suunnittelutehtävän taustatiedon hankinnan aikana opiskelijat osallistuivat mm. Esteetön museo – koulutukseen sekä tutustuivat Olen olemassa toisella tavalla – näyttelyyn Rovaniemen taidemuseolla.

Minitekstiilin suunnittelu ja toteutus on ollut monin tavoin haasteellinen ja poikkeuksellinenkin, sillä näiden töiden kosketteleminen on sallittua – jopa välttämätöntä.

Jenni Räsänen: Onkalo
Kerrankin lupa koskettaa, varovasti, luottaen tuntoaistiin. Väri ei symboloi
mitään, viestii korkeintaan hauraudesta sille, joka värin erottaa. Tuntoaisti
kertoo tarkemmin. Keskittyen! Jokaisella lupa koskettaa, tunnistaa mitä työssä
on - ja jättää aavistuksenomainen jälki pintaan.

Eliza Kraatari: "Manchester 1985"
Osa utopistista ihannevaltiota on tilanne, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia ja
tasapuolisesti huomioonotettuja.

Milja Ovaskainen: Viesti (-minitekstiili)
On sänkipelto ja heinäseipäät. Avaruusoliot vierailevat pellolla, kuten heillä
on toisinaan tapana. Näiden muukalaisten jälkeensä jättämät kuviot maassa eivät
ole ihmeellisiä. Ihmeellistä sen sijaan on se, mitä he ovat tehneet
heinäseipäille. Kas, kummaa, he ovat muuttaneet ne tisseiksi! Onko se jokin
viesti? Onko heilläkin sellaiset, tissit?

Leena-Maria Siirilä: -Sometimes
Olipa kerran vesi, mutta millainen oli hänen elämänsä?
Häikäisevä, jäätynyt, sulanut.

Elina Nurmela: kyllä, kyllä
Pisteitä kankaalla. Kyllä.

Veera Vitikka: Kohoni
Lämmin- Kylmä, Sileä- Karkea, Punaoranssi- Sinivihreä

Henna Luokkanen: Nimetön
Näppituntuma –tehtävän teki positiiviseksi kokemukseksi juuri se, että sen tarkoituksena oli huomioida eritavalla vammaiset ihmiset. Olen itse saanut läheltä seurata pienen näkövammaisen tytön kehittymistä ja elämää, eikä näkövammaisuus näin ole ollut minulle vierasta. Esteetön museo –koulutus avasi omat silmäni kuitenkin huomaamaan kuinka vähän eritavalla vammaisia ihmisiä huomioidaan esimerkiksi taidenäyttelyissä. Olen olemassa toisella tavalla –näyttely oli hieno esimerkki siitä, miten vammaisuus voidaan ottaa huomioon luontevalla tavalla taiteen parissa. Teosten kosketeltavuus, asetteleminen ja erilaiset äänitehosteet ovat niitä pieniä asioita, joilla voidaan huomioida ihmisten erilaisuus. Se vain vaatii hieman enemmän työtä.

Tiitu Toivola: Aprikoosikynämanilla

Näppituntuma -minitaidetekstiilinäyttely 1Näppituntuma -minitaidetekstiilinäyttely 2


PIENTEN PIENET JA SUURET UNELMAT
3.12.2003-25.1.2004

Lelusuunnittelua erityislapsille Design for All –periaattein teollisen muotoilun ensimmäisen vuosikurssin projektina Lapin yliopistossa ja rovaniemeläisissä päiväkodeissa Vammaisten vuoden keväällä 2003

Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan teollisen muotoilun ensimmäinen vuosikurssi sai osakseen haasteellisen projektitehtävän keväällä 2003: lelusuunnittelua erityislapsille. Eri tavoin vammaisille päiväkoti-ikäisille lapsille tuli suunnitella innostavia ja terapeuttisia leluja, jotka edesauttaisivat kaikkien lasten yhteistä leikkimistä tasaveroisina samoilla välineillä. ”Design for All”, ”syrjimättömyys ja esteettömyys” ja ”mahdollisuus pieneen unelmaan” mottoinaan opiskelijat perehtyivät asioihin, joista useimmilla meistä ei ole minkäänlaista kokemusta. Äärimmäisen haastava tehtävä monimutkaisine problematiikkoineen ja ennennäkemättömine ongelmineen oli kuitenkin mahdollinen yhteistyöpäiväkotien Kiekerön, Kivalonpuiston, Lapinrinteen ja Mäkirannan henkilökunnan ansiosta. Puheterapeutit, lasten avustajat ja toimintaterapeutit selvittivät opiskelijoille erityislapsen tilanteen ja suhtautuivat uusiin leluideoihin todella kannustavasti.

Näyttelyssä mukana olevat leluideat on työstetty muutaman lapsen tarpeiden ja toiveiden pohjalta. Lelut sopivat muillekin kun niissä on huomioitu kaikille lapsille tärkeät teemat: hassuttelu, uteliaisuuden herättäminen, yllätys, omien rajojen kokeilu ja onnistumisen ilo.

Liikuntarajoitteisten CP-lasten motoriikkaongelmia tarkkailleet opiskelijat ovat kehittäneet mm. pehmeän päälle puettavan pulkan eli asusteen joka sallii lapselle lumiriehan ja vauhdikkaan riepottelun turvallisesti (Kati Posio); kädessä pysyvän hiekkalapion (Harri Kuittinen), leikkiuunin jonka luukku ja levyt ovat siirtelyyn ja osumiseen kannustavia (Mikael Heikkilä), muistipelin jonka kuvien kääntely ei tuota vaikeuksia tarttumisliikettä taitamattomalle (Ville Ylläsjärvi), animaatiolaitteen joka edesauttaa käsien koordinaatiokykyä (Kim Haataja) sekä ajanviete ”hilkuttimen” CP-lapsen seisomatelineeseen (Laura Kesti - Anni Torikka - Sanni Salo). Puuhaboxi sopii ihan kenelle tahansa (Johanna Alaraasakka) kuten uudelleenmuotoiltu päiväkotien aamutaulukin (Kesti – Salo – Torikka).

 

Kieli- ja kommunikaatio-ongelmiin DfA -periaattein on suunniteltu tarinataulu, jonka maisemia ja tapahtumia lapset voivat rakennella eri materiaaleista valmistetuilla elementeillä (Anna Keskitalo - Riika Anundi - Päivi Tryyki). ”Hassuset” kuvapalikat auttavat hahmottamistehtävissä ja esimerkiksi päiväkotilasten pukemisjärjestyksen opettelussa. Väärin päin asetelluilla palikoilla voi taas hullutella (Saara Linna). ”Kuvapyörä –peli” (Anssi Ahonen – Olli Leino) kieli- ja kommunikaatiohäiriöisille lapsille pyrkii innostamaan lapset yhteisiin itse keksittyihinkin leikkeihin, joissa kootaan mm. kuvasarjoja ja värisuoria. Kolmiulotteinen leikkimatto auttaa esim. autistisia lapsia tapahtumien etukäteen kuvittelussa (Samuli Mauno).  Äänimaisemia maalaileva tietokoneavusteinen lelu on uskalias uuden teknologian sovellutus (Janne Pallari).

Unelmat hiekkalaatikolla, pulkkamäessä, päiväkodissa seisomatelineessä tai pelitilanteessa ovat löytäneet muotonsa opiskelijoiden oivaltavassa käsittelyssä.

Sanna Simola
projektin ohjaaja, Lapin yliopisto, TTK, TM

1. Leikkiuuni, Mikael Heikkilä
Uunilla leikkiessä ei tarvita tarkkaa hienomotoriikkaa. Keittolevyt ovat syvennyksiä, joten kattilat asettuvat helposti ja tukevasti paikoilleen. Uunin luukku avautuu helposti liukumalla sivulle eli luukkua avatessaan lapsen ei tarvitse tehdä vaativia käden kiertoliikkeitä. Luukun kahva on tukeva ja helppokäyttöinen. Ote ei lipsahda kahvasta, koska kahva tukee kämmentä pysty- ja sivusuunnassa.

2. Aamutaulu, Laura Kesti, Anni Torikka ja Sanni Salo
Aamutaulun tarkoituksena on saada päiväkodin kaikki lapset osallistumaan yhdessä aamuisiin tuokioihin, joissa käydään läpi vuodenaika, kuukausi, päivä ja sää hauskalla tavalla. Lapset voivat  osallistua aamutaulun käyttöön aukaisemalla vuodenaikaikkunan verhot, kääntämällä esiin oikean kuukauden, pyöräyttämällä viikonpäiväratasta ja kiinnittämällä sääsymbolit tauluun.

3. Hilkutin seisomatelineeseen, Laura Kesti, Anni Torikka ja Sanni Salo
Hilkutin on suunniteltu tuottamaan leikkimisen iloa erityisesti vaikeavammaisille lapsille. Lelulla saa vähäiselläkin käden heilautuksella aikaan ääntä ja liikettä,  ja samalla lapsi oppii syy ja seuraus -suhteen. Hilkutin kiinnitetään esimerkiksi seisomatelineen pöytätasoon. Hilkuttimesta voi roikkua muutama lelunauha kerrallaan, ja ne ovat vaihdettavissa.

4. Digit-lapio, Harri Kuittinen
Normaalia leikkilapion kahvaa ohuempi, sekä paremmin käteen asettuva kahva. Pyöreä pohja aina oikein päin maahan nähden. Poimurimallinen ratkaisu jotta lapion lapa olisi helpommin ohjattavissa, lähempänä kättä.

5. Puuhaboxi, Johanna Alaraasakka
Puuhaboxi on kolmeseinäinen, laatikkomainen lelu, jonka sisään voi mennä. Se antaa hyvät puitteet erilaisille leikeille ja sen lisäksi siinä on monta mukavaa tehtävää. Tehtävien on tarkoitus harjoittaa lapsen motoriikkaa miellyttävällä ja hauskalla tavalla.

6. Hassuset-palikkasarja, Saara Linna
Kuvapalikat on suunnattu erityisesti lapsille joilla on kommunikaatiovaikeuksia. Palikoiden avulla voidaan opettaa asioiden loogista järjestystä, yhdistämistä ja selittää tulevia tapahtumia. Yksinkertainen lelu luo helposti onnistumisen iloa.

7. Leikkitaulu, Riika Anundi, Anna Keskitalo, Päivi Tryyki
Taulu innostaa lapsia kommunikoimaan ja leikkimään yhdessä. Leikin varjolla lapsi oppii syy-yhteyksiä ja erilaisia kiinnitysmekanismeja, sekä saa tuntumaa erilaisista materiaaleista. Teemaa — esimerkiksi maisemaa tai vuodenaikaa — voi vaihdella, ja osia voi lisätä itse. Myös terapeutit voivat käyttää taulua apuvälineenä. Leikkitaulu on sijoitettu seinälle, jotta sen ääreen pääsee myös esimerkiksi pyörätuolilla.

8. Kuvapyörä, Anssi Ahonen, Olli Leino
Kuvapyörä on suunniteltu kieli- ja kommunikaatiohäiriöisille lapsille. Peli sisältää onnenpyörän ja 32 kuvakorttia. Kortit on jaettu neljään ryhmään aiheidensa mukaan. Jokaisella teemalla on oma värinsä. Sääntöjä on yhtä paljon kuin erilaisia pelaajiakin ja ohjaava aikuinen soveltaa peliä pelaajien tason mukaan.

9. Lelumatto, Samuli Mauno
Kohderyhmä: 1-6 vuotiaat. Tarkoitus on luoda lapsille kiintoisa leikkimisympäristö ja mahdollistaa kaikille esteetön leikkiminen. Materiaalit ja muodot innostavat lapsia leikkimään. Muunneltavuus luo vaihtelua ja monipuolisuutta leikkeihin.

10. Päälle puettava pulkka - Kamu, Kati Posio
Kamu on ylle puettava viitta, jonka sisään kätkeytyy vartaloa suojaavapehmuste. Se on kuin pehmeä pulkka. Kamu-viitan kanssa jokainen voi kokea elämyksiä ja vauhdinhurmaa ulkoilmassa. Viitan kanto- ja vetohihnat auttavat lumihangella liukumista, vetämistä ja kantamista.

11. Leppis, Ville Ylläsjärvi
Leppis on muistipeli, jonka pelaaminen on tehty mahdollisimman esteettömäksi. Pelissä ei käännetä kortteja, vaan pelaaminen tapahtuu palloja pyörittämällä. Pallot pyörivät Leppiksen selässä joka suuntaan. Peli soveltuu kaikenikäisille, koska kuvioparit ovat vaihdettavissa vaikeampiin.

Pienten pienet ja suuret unelmat -lelunäyttely 1Pienten pienet ja suuret unelmat -lelunäyttely 2Pienten pienet ja suuret unelmat -lelunäyttely 3


NÄIN ON NÄPPIKSET!
3. 12. 2003 – 25. 1. 2004

Vuonna 2003 vietetään koko Euroopassa vammaisten vuotta. Teimme teollisen muotoilun opintojemme projektin vammaisten vuoteen liittyen sekä design for all –periaatteita noudattaen. Tavoitteenamme oli suunnitella eri erityisryhmille joko tietokoneeseen kytkettävä tai erillinen laite, joka helpottaa yhteydenpitoa ja tiedon saantia sekä sen välittämistä.

Toteutimme työt pienryhmissä. Jokainen ryhmä valitsi oman erityisryhmänsä ja suunnitteli sille soveltuvan laitteen. Haastattelimme erityisryhmiin kuuluvia ihmisiä ja teimme muotoilutyön haastatteluiden pohjalta. Lisäksi kukin ryhmä joko suunnitteli laitteeseensa selkeän käyttöliittymän tai muokkasi valmiita www-sivustoja esteettömämpään suuntaan. Www-sivut olivat erityisryhmille suunnattujen järjestöjen sivuja. Lopputuloksena on viisi erilaista laitetta ADHD-lasten kuulokkeista aina ikääntyneiden tietoveskaan saakka.

Työryhmät

Essi – Easy Seeing, yhteysväline heikkonäköisille
Elina Luiro, Päivi Alaraasakka, Minna Ainasoja

Hiirinäppis -  liikuntaesteisten hallintalaite tietokoneen käyttöön
Jouni Kivelä, Simo Rontti, Hannes Seeberg

Tietoveska (kohderyhmänä ikääntyneet)
Anni Honkala, Katja Kallunki, Liisa Yliniva

Niilo Näppis ja Pirre Piirtolevy (kohderyhmänä asperger -lapset)
Anuliina Karppinen, Hanna Koskinen

Rollopallo (kohderyhmänä ADHD –lapset)
Tuomo Vuolteenaho, Tapani Imporanta, Jussi Pöllä

Näin on näppikset! -näyttely 1Näin on näppikset! -näyttely 2