Näkymiä 4 6 -22 8 2004

Olet tässä: Etusivu / Rovaniemen taidemuseo

Näkymiä
4.6. - 22.8.2004

Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta koottu näyttely kertoo näkemisestä ja siitä miten eri tavoilla voimme ajatella näkemisen kohdetta.

Näkymiä taiteessa on perinteisesti maisema, taiteilijan valitsema kohde, johon hän haluaa katsojan kiinnittävän huomionsa. Usein näkymä avautuu jonkin rakenteen kautta, ikkunan, oven tai vaikkapa peilin, jolloin taiteilija rajaa näkymän jo itse kuvassa ja huomioi näin samaan kuvaan erilaisia tiloja.

Vaikka maisema ei aina kerrokaan siitä, onko taiteilija ollut itse luonnossa kuvaa tehdessään, voidaan itse näkymän perspektiivistä päätellä, mistä se on mahdollisesti kuvattu. Tapani Raittila kertoo TV-haastattelussaan, että hän on kuvannut paljon ikkunastaan avautuvaa satamaa. Koskaan hän ei ole lähtenyt ulos, vaan on antanut maiseman vähitellen sisäistyä kotinsa ikkunasta maalattavaksi. Itse ikkuna ei kuitenkaan näy näissä maisemissa. Veikko Vionoja on usein kuvannut maalaisidyllejään ikkunan kautta. Kuvassa nähdään elementtejä sisätilasta sekä ulkona vallitsevasta maisemasta ja säästä. Vaikka ikkuna ei kuvassa aina näykkään, voi kuvasta hyvin ajatella, että sitä katsotaan ikkunan kautta.

Graafikko Elina Luukanen kuvaa mielellään sisätiloja, joissa ovien ja peilien kautta näemme eri huoneisiin tai eri puolille huonetta. Ankara perspektiivikuvaus johtaa katsetta eteenpäin tilassa ja luo illuusion matkasta tilasta toiseen. Ari Saarto kuvaa taas valokuvissaan ahtaita käytävänäkymiä, jotka päättyvät seinään tai suljettuun oveen. Nämä näkymät ovat usein pelottavia ja ahdistavia.

Susanna Gottberg kuvaa usein rakennuksia ja ikkunoita, joista kuultaa päällekkäisiä ja sisäkkäisiä näkymiä. Keskeisenä elementtinä on valo, joka heijastuu eri tiloissa luoden monikerroksista syvyysvaikutelmaa kohteeseen.

Näkymä ei aina ole konkreettinen, vaan se voi olla mielikuva muistoihin tai vaikka uniin. Teija Immosen näkymät viittaavat nuoruuden muistikuviin. Heikki Kukkonen avaa taas rauniokuvillaan mielikuvia kauemmas historiaan. Heimo Suntion näkymät viittaavat usein syvällisiinkin ajatusmaailmoihin. Sisäisen maiseman kuvaaminen antaa tilaa mielikuvitukselle ja katsojalle uuden tavallisuudesta poikkeavan näkymän, ehkä tien omaan sisäiseen maisemaan.