Maalari maalaa taloa, sinistä ja punaista 20 1 - 8 4 2007

Olet tässä: Etusivu / Rovaniemen taidemuseo

MAALARI MAALAA TALOA
Sinistä ja punaista

Teoksia Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta
19. 1. – 8. 4. 2007
Rovaniemen taidemuseo

Väri on kautta aikojen ollut kiehtova ja salaperäinen elementti jota on tutkittu monesta eri näkökulmasta. Antiikin aikana Aristoteles (384 - 322 eaa) kiinnostui värien parantavasta voimasta. Hän tarkasteli valoa eriväristen lasilevyjen läpi ja löysi vihreän värin keltaisen ja sinisen yhdistelmästä.

Aristoteleen teorioihin perehtyi myöhemmin varhaisrenessanssin tärkein arkkitehtuuriteoreetikko Leon Battista Alberti (1404 - 1472) teoksessaan Della pictura. Alberti keskittyi lähinnä perspektiivitutkimukseen, mutta luonnehti myös värejä. Hän yhdisti värit luontoon, jossa punainen oli tulen, sininen ilman, vihreä veden ja harmaan ruskea maan väri. Alberti ymmärsi myös valon merkityksen värien käytössä.

Englantilainen matemaatikko ja astronomi Isaac Newton (1642 - 1727) tutki lasiprismojen avulla auringon valoa ja totesi valkoisen valon sisältävän kaikki muut värit. Newton yhdisti värit myös musiikkiin sekä taivaan planeettoihin.

Aivan toisesta näkökulmasta kuin Newton värejä tutki saksalainen filosofi Johann Wolfgang von Goethe (1749 - 1832). Hän ei pyrkinyt selvittämään värin fyysistä olemusta, vaan tutki värin vaikutusta aisteihin ja eettisyyteen. Hän jakoi värit fysiologisiin eli havainnointiin perustuviin, fyysisiin eli läpikuultaviin ja heijasteisiin sekä kemiallisiin eli kappaleissa oleviin paikallisväreihin. Goethe uskoi, että kaikki värit olivat peräisin valosta ja pimeydestä ja harmaa oli valon ja hämärän summa.

Goethen teoriat kiinnostivat myöhemmin modernin arkkitehtuurin lippulaivan Bauhausin arkkitehteja ja opettajia. Tunnetuimpia omien väriteorioidensa laatijoita olivat Johannes Itten (1888 – 1967) sekä Josef Albers (1888 – 1976). Itten loi 1930-luvulla 12 puhdasta väriä käsittävän väriympyränsä ja julkaisi myöhemmin kaikkiaan kolme väriteoriakirjaa. Albersille värit olivat ensisijaisesti psykologinen ilmiö. Tutkimuksillaan hän halusi saada ihmiset katsomaan värejä ja herkistymään niille.

Monet psykologit, väriterapeutit sekä kuvataiteilijat ajattelevat värien vaikuttavan ihmiseen monin eri tavoin. Abstraktin taiteen isänä pidetty Wassily Kandinsky (1866 – 1944) uskoi, että värillä oli suora vaikutus sieluun ja sen kykeni kuvailemaan musiikkitermein. Kandinskylle keltainen kolmio edusti korkeinta älykkyyttä, punainen neliö ylpeyttä, vihaa ja sensuaalisuutta ja sininen ympyrä oli taas uskonnollinen tunne ja edusti korkeaa henkisyyttä.   

Yleisesti tiedämme, että valo vaikuttaa aina väriin ja aistimme värit aina suhteessa viereisiin väreihin. Näistä syistä täsmällistä väriä on vaikea muistaa siirtyessämme toisenlaiseen valoon ja toiseen väriympäristöön.

Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta koottu näyttely pyrkii suuntaamaan katsojan ajatukset väriin. Mikä on värin merkitys kyseisessä taideteoksessa, miten väri vaikuttaa tilassa ja onko ympäristön värillä vaikutusta teoksen luonteeseen? Mitä taiteilija on halunnut meille kertoa valitessaan teokseensa juuri nämä värit ja millaisen mieliala teoksesta välittyy?

 

Hilkka Liikkanen
Museotoimenjohtaja

 


Seitsemän tolppaa ja väärä, Kari Caven, 1986

Liitetiedostot ja formaatit